Hei!
On taas kulunut tovi, joten aika laittaa kuulumisia. Tiedän etten oo, hirveen aktiivine bloggari, johtuu tosin myös siitä, et puhelimella näpyttelen.
Eli joo, varmaa jos otsikosta voi päätellä?
Mulle kuuluu ihan ok, säryt vaa vie voimat.
Jalkasäryt tullut pikkuhiljaa pahempina takasin, puutumista sekä jalan alta pettämistä. Nämä kaikki lisääntynyt, sekä jalka turpoilee mahdottoman paljon, jatkuvasti.
Viikko sitten maanantaina, kävin omalla terveysasemalla, josta sitten pistettiin, kiireellinen lähete Turkuun Tyksiin.
Sitä siis odotellessa..
8.4 Olin tapamassa Kirurgia, joka mut sillon leikkas. Sillo oireet eivät olleet näin pahoja vielä.
Mutta nyt ovat.
Sillon puhuttiin, että menisin selkäleikkaukseen seuraavaksi, mutta nyt näiden oireiden ja tämän tilanteen myötä, pistän kaikki leikkaukset jäähylle...
En mä halua enää mennä, enkä mä uskalla enää mennä.. Mä pelkään, pelkään ihan hirvesti, että jos menen selkäleikkaukseen.. Että halvaannun alaraajoista tai että säryt tulee 3 kertaa pahempana takasin.
Mä en halua enää, että edes jalkaa leikataan.
Mä päätin, että kun mennään Tyksiin, mä aion sanoa suoraa, että mä en halua enää, että leikataan/pienennetään yhtäkään tuumoria.
Mä aion sanoa iha suoraa, mitä mä oikeesti ajatelen, miltä musta tuntuu.
Mä aion sanoa, että seuraava leikkaus jonka ne tekee, on oikean jalan amputaatio.
Mä myönnän, että mä olen jo valmis siihen, mielummi elän "rampana" jalka proteesin kanssa, kun päivittäisten särkyjen ja jalan puutumisen yms takia.
Mulla on näistä tosi, paha olla.
Mut mä en haluais purkaa näitä kehenkää, mielummi pitäisi kaike sisälläni.
Nytkin istun bussissa, matkalla kouluun, pidättäen itkua, koska sattuu niin paljon.
Mut mä aion pysyä suht vahvana, enkä halua luovuttaa.
No ainaki viikonloppu meni kivasti, sain valokuvata ja ihailla amerikanrautoja<3
Sekä istuu Jenkissä!!!
Ps, tää biisi jotenki "osuu ja uppoo"
Pitää vaa yrittää uskoo itteensä.
https://m.youtube.com/watch?v=LkQ9zJFRSEc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti