Hei..
On taas kulunut tovi, jotenkin tuo henkinen jaksaminen alkaa pettää.
Oltiin tyks:issä ihotautipolilla ja magnettikuvauksissa, tossa 8.6
Se meni ihan fine..
Ennen leikkausta polvitaipeen tuumorin läpimitta oli 5cm ja nyt se sitten ärtyi ja on läpimitalta 8cm.
Pohkeenalueella pieniä huomattavia muutoksia.
Muuten ei ole mitään sen kummoisempia.
1.9 neurokirurgi soittaa mulle, aion sanoo ihan suoraan, että alkaa voimat loppumaan, en muista, että koska viimeks olis ollu sellanen päivä, että ei olis minkäämmoisia särkyjä/kipuja/puutumista/tunnottomuutta..
Mä aion sille sanoo, että Sirkun (ihotautipoli lääkäri) kanssa puhuttiin kipustimulaattorista, sekä siitä että hänen mielestään se olisi kaikkein parhain ratkaisu tällä hetkellä, ja suositteli et kokeiltaisiin..
5.9 Me lähdetään Tyks;iin kipupolille,
siellä sitten jutellaan noista lääkkeistä..
Mä kun otan vaikkapa aamulääkkeet, tai ihan sama että onko aamu, päivä vai ilta.. Ensin odottelen sen 20-30min että alkaa vaikuttaa, sitte se helpottaa ja lievittää sitä kipua sen n. 30-40min ja sitte onki taas kauheet säryt..
Vituttaa myös se, et tää vaikuttaa normaalielämäänki..
Imuroida pystyn 1-2huonetta ja sen jälkeen onki jo järkyttävä selkäsärky sekä alaselästä n. Puoleen väliin reiteen oleva alue kokonaam puuduksissa.. (siinä ei sitte paljo pisullekkaan mennä)..
Niin ja oltiin tos mustikkamettäl äiteen kans, menee se mustikoide poimimine sillai kivasti, siellä metsässä makuullaanki, ku muuten ei pystyny olemaa ilma kipuja..
Myönnän, et aika usei itku meinaa tulla ja tuleekin.
Ja myönnän myös sen, että mä ihan oikeesti aina välillä toivon, et se päivä tulis nopeesti ku multa amputoidaan toi jalka...
Ei tarvis enää kärsiä sitä kipua jalassa..
Pahaltahan se kuulostaa ja tuntuu, mut se on mitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti